Tapahtumat osoittautuivat parhaaksi käyttäjätutkimukseksi, jonka olen koskaan tehnyt. Kaksi niistä opetti minulle enemmän siitä, kenelle rakennamme, kuin 22 haastattelut koskaan olisivat voineet.
TL;DR. Kirjoitin muutama viikko sitten siitä, miksi niin moni ei vieläkään pysty automatisoimaan työtään, vaikka tekoälyä on kaikkialla. Löysimme neljä estettä, ja ensimmäinen niistä on kaikkien muiden pohjalla: useimmat eivät yksinkertaisesti näe, mitä automatisoida alun perinkään. Sitten kokosin kaksi pientä ryhmää samaan huoneeseen ja näin, kuinka tuo este hiljalleen murtui yhden iltapäivän aikana. Se muutti käsitykseni siitä, kenelle nämä työkalut oikeasti ovat.
Toisessa työpajassa laitoin yhden kysymyksen näytölle ja pidätin hengitystäni: "Jos voisit heilauttaa taikasauvaa ja korjata yhden asian työnkulussasi, mikä se olisi?"
Olin tehnyt siitä live-sanapilven, joten kaikkien vastaukset ilmestyivät näytölle sitä mukaa kun he kirjoittivat. Näyttö täyttyi. Ja kaksi suurinta sanaa olivat täysin erilaiset.
Toinen, sinisellä: autofix github pr. Toinen, punaisella: en tiedä.
Palaan tuohon kuvaan yhä uudelleen, koska siinä on oikeastaan kaksi erilaista ihmistä samassa huoneessa. Toinen kirjoittaa "autofix github pr" epäröimättä. Hän tietää jo tarkalleen, mitä haluaisi siirtää pois omilta harteiltaan, eikä oikeastaan tarvitse minua. Toinen katsoi samaa kysymystä ja kirjoitti täysin rehellisesti "en tiedä".
Jos tuo jälkimmäinen vastaus on sinun, älä huoli lainkaan. "En tiedä" ei tarkoita, että olisit jäljessä niistä, jotka kirjoittavat sinisellä. Se tarkoittaa, että olet juuri se, jolle tämän kirjoitin. Se, ettet tiedä mitä automatisoida, ei ole puute sinussa. Se oli ensimmäinen este, jonka viimeksi nimesimme, ja juuri sen haluaisin käydä kanssasi läpi.
Kolme viikkoa sitten julkaisimme "Miksi et voi automatisoida työnkulkuasi?" 22 haastattelujen jälkeen tiivistimme ongelman neljään esteeseen ja annoimme niille nimet. Mutta asian nimeäminen ei vielä helpota sitä, ja tiesin sen. Joten kokeilin jotain, mikä tuntui minulle hieman pelottavalta: haastattelujen sijaan kutsuin ihmiset samaan huoneeseen. Toisessa oli tusina osallistujaa, toisessa noin kymmenen. Halusin vain nähdä, mikä oikeasti auttaisi.
1. "En tiedä" -aukko on lyhyempi kuin luulin.
Opetin pienen viitekehyksen, ehkä kaksikymmentä minuuttia, kahdessa osassa.
VIITEKEHYS 4 merkit, että tehtävä kannattaa siirtää pois:
- Se on toistuvaa.
- Se on liimatehtävää: tiedon siirtämistä työkalujen välillä, ilman omaa lisäarvoa.
- Syötteet ja tulokset ovat ennustettavia.
- Se on taitojesi ulkopuolella, mutta harkintasi sisällä.
Jos tehtävä täyttää kaksi tai useampia, rakenna sille ratkaisu. 3 kysymystä, jotka muuttavat tehtävän AI-agentin suoritettavaksi:
- Tavoite: mikä on lopputila, jonka oikeasti haluat?
- Työkalut: mistä pitää lukea tai mihin kirjoittaa?
- Tuotos: mikä on lopputulos ja minne se päätyy?
Kehote on vain nämä kolme vastausta yhdistettynä yhdeksi lauseeksi.
Sitten pyysin osallistujia: valitse kolme tehtävää omasta viikostasi, jotka täyttävät vähintään kaksi näistä merkeistä, sinulla on viisi minuuttia. Ja tapahtui jotain hienoa. Kukaan ei enää sanonut "en tiedä". Sama huone, jossa kymmenen minuuttia aiemmin ei osattu nimetä yhtäkään tehtävää, oli nyt täynnä ihmisiä, jotka osasivat. Aukko, josta olin kirjoittanut kolme kuukautta ja jonka olin alkanut uskoa olevan pysyvä ja vaikea, sulkeutui yhdessä iltapäivässä.
Jos tuo punaisen sanan tunne on sinulle tuttu, tämä viitekehys on tie eteenpäin, ja se on paljon lempeämpi kuin miltä näyttää. Eräs mies, joka pyöritti perheyritystä ulkomailta käsin, hukkui asiakassähköposteihin. Hän kävi läpi kolme kysymystä: tavoite, päästä eroon sähköpostitulvasta; työkalut, hänen Gmailinsa; tuotos, jokainen viesti lajiteltuna kielen mukaan ja kiireelliset nostettu ylös. Ja siinä se oli. Sumea "postilaatikkoni on kaaos" muuttui yhdeksi selkeäksi, rakennettavaksi lauseeksi, jonka voisi oikeasti antaa AI-tiimikaverille ja päästä eteenpäin. Hän ei olisi koskaan kutsunut mitään tuosta "automaatioksi" vielä aamulla. Sinullakin on samanlainen tehtävä. Lähes kaikilla meistä on.
2. Viitekehys toimi parhaiten yllättävimmillä ihmisillä.
Olen rehellinen siitä, mitä odotin. Oletin, että eniten hyötyisivät insinöörit, ne jotka kirjoittavat "autofix github pr" epäröimättä. Olin täysin väärässä, ja olen siitä iloinen.
Kuntosaliyrittäjä, joka oli vasta alkanut ylläpitää omaa sivustoaan, näki viikkoja vaivanneen liikenneongelman muuttuvan asiaksi, jonka hän pystyi vihdoin ratkaisemaan itse. Lopuksi hän puhui jo siitä, että olisi valmis maksamaan oikeista työkaluista.
Ja eräs life coach toi kannettavansa luokseni ja kysyi hieman arasti: miten tämän voisi toteuttaa? En ehtinyt vastata, koska päivän lopuksi kaksi perustajaa oli jo vetänyt tuolinsa hänen viereensä ja opasti häntä itse. Kukaan ei pyytänyt heitä siihen. He vain halusivat auttaa.
Ajattelen tuota hetkeä usein. Se on selkein kuva siitä, miten tämä oikeasti leviää: yksi ihminen kääntyy hiljaa auttamaan seuraavaa.
3. Muoto oli tärkeämpi kuin ymmärsin.
Se oli asia, jota huoneessa oli, mutta videopuheluissa ei koskaan ollut. Ihmiset, joilla oli sama hiljainen haaste, löysivät toisensa. Joku kuvaili työnkulkuaan ääneen, ja kaksi penkkiä sivummalla istuva mies innostui: "Teen tuota joka maanantai, tässä miten itse hoidan sen." Oikeastaan viitekehys oli vain tekosyy, syy sille, että huone alkoi opettaa itse itseään. Ja juuri siinä tapahtui suurin osa todellisesta etenemisestä, vieraiden välillä, ei minulta edestä. Jos tunnet olevasi jumissa sen kanssa, mitä automatisoida, joskus riittää, että kuulet yhden toisen kuvaavan viikkoa, joka muistuttaa omaasi.
4. Tämä on sinulle.
Palaa kanssani siihen sanapilveen. Ne, jotka kirjoittivat "autofix github pr", tiesivät jo mitä korjata. Se, mihin muu huone jäi jumiin – nähdä, mitä voisi siirtää pois omilta harteiltaan – ei koskaan ollut heidän ongelmansa, joten pieni viitekehykseni ei tarjonnut heille paljoa. Kokeneimmat insinöörit hymyilivät ystävällisesti ja palasivat omien asetustensa pariin, ja se on täysin ymmärrettävää. Yksi heistä pysähtyi jopa kysymään minulta, hyvin lempeästi, kuka oikeastaan on kohdekäyttäjämme. Hän ei ollut hankala. Hän oli vain oikeassa, ettei se ollut hän.
Lämmön huoneeseen toi toinen puoli. Varhaisvaiheen perustaja kuvasi koko liidien generoinnin demoni puhelimellaan, koska asiakkaiden löytäminen pitää hänet hereillä öisin, ja myöhemmin hän tuli kysymään, miten aloittaa. Heidän ei tarvinnut ensin unohtaa mitään vanhaa. Heti kun näytin heille ne neljä merkkiä, puolet heidän viikostaan kirkastui. He eivät tulleet kirjoittamaan koodia. He tulivat saadakseen viikkonsa takaisin.
Joten jos olet lukenut tänne asti eikä mikään ole kuulostanut koodilta, tiedä, ettei se ole sattumaa. Kirjoitin tämän sinulle.
Mitä seuraavaksi
Ne, jotka tarvitsevat tätä eniten, tarvitsevat edelleen oikeaa tukea jatkaakseen, kun he lähtevät huoneesta, ja juuri sen tarjoamisen parissa työskentelemme seuraavaksi.
Mutta sinun ei tarvitse odottaa huonetta tai meitä. Jos "en tiedä" on edelleen tilasi tänä iltana, se on ihan ok – lähes kaikki meistä aloittavat siitä. Ota vain yksi tehtävä viikostasi, joka täyttää kaksi noista neljästä merkistä, ja vastaa kolmeen kysymykseen siitä, yhdellä selkeällä lauseella. Se lause on koko sisäänajoväylä. Anna se AI-tiimikaverille ja katso, mitä tapahtuu. Jos haluat kokeilla meidän ratkaisullamme, sen nimi on Zero ja se löytyy osoitteesta vm0.ai.
Tai jos et halua tehdä sitä yksin, tule rakentamaan muiden kanssa, jotka pohtivat samaa asiaa. Seuraava työpaja on kahden viikon päästä, ja olisi aidosti hienoa nähdä sinut siellä. Seuraa @vm0_ai X:ssä RSVP:tä varten ja tule moikkaamaan.
