Yksi keskustelu, jonka halusin kirjoittaa muistiin SF Tech Weekiltä, alkoi kookoksesta.
Mikä on varhaisin muistosi kookoksesta?
Heritage Table SF Tech Weekillä
Scarlett ja minä olimme San Franciscossa SF Tech Weekin aikana, lokakuun 5–11, 2026. a16z:n järjestämä tapahtuma kokoaa yhteen itsenäisesti järjestettyjä tilaisuuksia ympäri kaupunkia, kuten perustajien kokoontumisia, sijoittajatapaamisia, tuotekeskusteluja ja yhteisöillallisia.
Olimme paikalla esittelemässä Okouta, tapaamassa eri alojen ihmisiä ja kuulemassa, miten he oikeasti käyttävät tekoälyä: mitä työtä he siirtävät agentille, miten he opettavat sitä ja mikä saa heidät luottamaan siihen niin, että käyttö jatkuu.
Yksi tukemistamme tilaisuuksista oli Heritage Table’n “The Memory Table: What Should AI Remember?” Lokakuun 9. päivänä liityimme isäntien Evangeline Medinan ja Pubali Senin seuraan taiteilija Peggy Gyulain ateljeessa yhteiselle illalliselle ja keskusteluun ruoasta, muistista ja teknologiasta.
Heritage Table auttaa perheitä säilyttämään reseptejä yhdessä niiden äänten, tarinoiden ja ihmisten kanssa. The Memory Table tuo tämän ajatuksen yhteiseen ateriaan. SF Tech Weekin versio kokosi perustajia, sijoittajia, tekoälyn kehittäjiä ja ajattelijoita yhden pitkän pöydän ääreen.
Siinä kohtaa kookoskysymys tuli esiin.
Kookos kulki punaisena lankana koko aterian läpi – raaka-aine, johon liittyy erilaisia muistoja perheissä ja kulttuureissa. Vieraat jakoivat varhaisimpia kookosmuistojaan: ruoka, henkilö, paikka. Nämä tarinat avasivat keskustelun siitä, mitä tarkoittaa säilyttää jotakin, mitä kontekstia siihen pitää liittää ja kuka saa päättää, mitä muistetaan.
Nämä kysymykset tuntuivat olennaisilta myös Okoun kehityksessä. Kun joku opettaa agentille, miten hän työskentelee, hän antaa sille kontekstin, mieltymykset ja harkintakyvyn. Samalla hänen täytyy ymmärtää, mitä agentti säilyttää ja kuka muu voi käyttää sitä tietoa.
Illallinen teki tästä kysymyksestä konkreettisen. Keskusteluja ei tallennettu oletuksena. Vieraat saivat itse päättää, mitä halusivat jakaa yhteiseen Living Cookbookiin – reseptin, muiston, valokuvan tai muutaman sanan illasta. Muiston säilyttäminen oli tietoinen valinta.
The Memory Table -tilaisuus, lokakuu 9. Kuva: Evangeline Medina.
Tässä kuusi pohdintaa keskusteluista, jotka liittyvät myös Okoun sisäisiin keskusteluihin.
1. Ihmiset odottavat opettavansa agenttia yhdessä tekemällä.
Odotus on selkeä: teemme jotain yhdessä, annan palautetta ja seuraavalla kerralla ymmärrät, miten haluan sen tehtävän.
Olen huomannut tämän myös viimeaikaisissa keskusteluissamme. Jopa useista tekoälytuotteista maksavat ihmiset kokevat vaikeaksi käyttää “taitoja”. He kuvaavat kokemusta opettamisen ja muistin kautta. He haluavat tietää, muistiko agentti juuri tehdyn työn.
Okoulle meidän täytyy tehdä tämä kehitys näkyväksi: selventää tehtävä, tuottaa jotain, tarkistaa se ja kertoa, mikä siirtyy seuraavaan kertaan. Korjausten vaikutus pitää näkyä käyttäjälle.
2. Agentin roolilla täytyy olla konkreettiset vastuut.
Nimike kuten “markkinointiagentti” luo odotuksia, mutta ei kerro, mistä agentti vastaa. Mitä se tuottaa? Mikä lasketaan hyväksi työksi? Mitä päätöksiä se voi tehdä?
Hyödyllinen rooli alkaa vastuista: kartoita kohderyhmä, valmistele tiivistelmä, luonnostele jatkoviesti ja tunnista, missä tarvitaan tarkistusta. Myös ihmisen rooli selkiytyy: määrittele suunta, selitä standardit ja päätä, kuinka paljon valtaa delegoidaan.
Tämä on perehdytysongelma yhtä paljon kuin osaamiskysymys.
3. “Agentti on tilannekuva; ihminen on vahvistin.”
Agentti kantaa mukanaan version siitä kontekstista, standardeista ja työtavoista, jotka sille on annettu. Tämä tilannekuva voi muuttua uuden tiedon ja palautteen myötä.
Ihmiset laajentavat sisältöä. He tuovat kokemusta muualta, kyseenalaistavat oletuksia, rakentavat suhteita tai huomaavat, että yritys tarvitsee uuden suunnan.
Mahdollisuus on auttaa tätä harkintaa leviämään laajemmalle. Yhden ihmisen oivallus voi muuttua tiimin yhteiseksi toimintatavaksi – ja sitä voidaan kehittää edelleen oppimisen myötä.
4. Ihmiset puhuvat jo agenttien “palkkaamisesta” ja “irtisanomisesta”.
He antavat agentille tehtävän, käyttävät aikaa sen selittämiseen, arvioivat sen suoritusta ja vaihtavat sen, kun siitä ei enää ole hyötyä.
Tämä tekee palautumisesta tärkeää. Kun jokin menee pieleen, voiko käyttäjä päätellä, johtuiko ongelma epäselvästä tehtävästä, puuttuvasta kontekstista, vanhentuneesta ohjeesta vai riittämättömästä osaamisesta?
Jos ainoa vaihtoehto on aloittaa alusta, agentin opettamiseen käytetty aika tuntuu hukkaan menneeltä. Meidän tulisi auttaa ihmisiä korjaamaan yhteistyötä ja ymmärtämään, mikä parani.
5. Muisti herättää kysymyksiä omistajuudesta ja oikeuksista.
Illallisen kutsu valita, mitä Living Cookbookiin tallennetaan, liittyy suoraan tähän: jonkin muistaminen ja sen jakaminen muille ovat eri päätöksiä.
Okoussa meidän täytyy erottaa henkilökohtainen muisti, tiimin ohjeet ja työnkulut sekä jaettu konteksti. Jos kutsuisimme tätä kaikkea “tiimin muistiksi”, se antaisi väärän kuvan nykyisestä tarjonnastamme.
Henkilökohtainen korjaus ei saa huomaamatta muuttua kaikkia koskevaksi säännöksi. Työnkulun jakaminen ei saa tarkoittaa sen luojan yksityisten tietojen tai pääsyn jakamista.
Ihmisten täytyy ymmärtää, mitä on tallennettu, kuka voi lukea tai muuttaa sitä ja mitä tapahtuu, kun pääsy alkuperäiseen lähteeseen muuttuu. Nämä rajat vaikuttavat siihen, uskooko joku opettaa agenttia alun perinkään.
6. Perustajat, jotka aluksi halusivat välttää palkkaamista, alkavat nyt palkata.
Toinen havainto oli, että osa perustajista, jotka aluksi yrittivät tehdä kaiken itse agenttien avulla, rakentaa nyt tiimejä.
Oma tulkintani on, että agentit auttavat perustajia kantamaan enemmän työtä ja lykkäämään joitakin rekrytointipäätöksiä. Yrityksen kasvaessa tarvitaan silti ihmisiä, jotka ottavat vastuuta, tuovat osaamista, rakentavat suhteita ja laajentavat ajattelua.
Tämä liittyy takaisin tilannekuva- ja vahvistinajatukseen. Okoun täytyy tukea molempia vaiheita: auttaa perustajaa alkuun ja myöhemmin auttaa kasvavaa tiimiä hyödyntämään toimivia työtapoja niin, että henkilökohtainen konteksti ja oikeudet pysyvät selkeinä.
Mitä otin mukaan
Palasin konkreettisten kehityskohteiden kanssa: tee agentin opettamisesta helpommin ymmärrettävää, tee sen vastuut selkeämmiksi ja tee hyödyllisen työn jakamisesta mahdollista ilman henkilökohtaisten rajojen hämärtymistä. Nämä ovat käytännön askeleita, jotta tekoäly toimisi monen käyttäjän voimin.
Kookoskysymys jäi myös mieleen. Muisto liittyy ihmiseen, tarinaan ja päätökseen sen jakamisesta. Illallinen antoi tavan puhua näistä kaikista.
Kiitos Evangeline, Pubali, Peggy ja kaikille pöydän ympärillä tästä keskustelusta.
Lisää The Memory Tablesta ja SF Tech Weekistä.
